Suomen Gynekologiyhdistys (SGY) pitää aiheellisena linjata raskaudenaikaisten ultraäänitutkimusten osaamisvaatimuksia, vastuuta ja järjestämistä. Yhdistyksen tehtävä on suositella hyvää käytäntöä, suojata potilasta ja tukea valvontaa asiantuntijasuosituksella.
- Ultraäänitutkimus on vaativa lääketieteellinen tutkimus
Raskaudenaikainen ultraäänitutkimus on teknisesti ja tulkinnallisesti vaativaa. Löydösten tunnistaminen, normaalin ja poikkeavan erottaminen sekä sikiön rakenteiden, kasvun ja voinnin, lapsiveden ja istukan arviointi, ne kaikki edellyttävät vankkaa peruskoulutusta, jatkuvaa harjaantumista ja kykyä asettaa löydös kliiniseen yhteyteen. Löydöksien perusteella johtopäätösten tekeminen on diagnostiikkaa. Diagnostiikka on haastavaa, joskus jopa kokeneelle ultraäänitutkimuksen tekijälle. Virheellinen tulkinta tai tunnistamatta jäänyt löydös voi vaarantaa äidin ja sikiön turvallisuuden.
- Diagnostiikka ja vastuu kuuluvat lääkärille
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) 22 § säätää, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Lupa- ja valvontavirasto on linjannut, ettei kätilö saa tehdä diagnostiikkaa, vaan asiakas on ohjattava lääkärin arvioon. Säännös ei ole tulkinnanvarainen.
Mittaus, löydöksen tulkinta, suositus sekä kannanotto raskauden kulkuun, sikiön vointiin, kasvuun tai synnytystapaan ovat diagnostiikkaa. Hoidon tarpeen arvio ei ole sama asia kuin diagnoosi. SGY katsoo, että raskauden aikaisen ultraäänitutkimuksen tulkinta kuuluu diagnostiikan perusteella lääkärille. Lähete erikoissairaanhoitoon on lääkärin tehtävä.
Diagnostista tutkimusta tarjoavassa yksikössä on oltava ultraäänikoulutuksen saanut laillistettu lääkäri, joka päättää tutkimuksesta, vastaa löydöksen tulkinnasta ja hoitoa koskevista päätöksistä sekä tarvittaessa tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Toiminta ilman yksikössä toimivaa lääkäriä ei täytä 22 §:n vaatimuksia. Nimetty vastuulääkäri ei täytä lain vaatimusta, mikäli hänellä ei ole ultraäänitutkimuksen suoritukseen tarvittavaa koulutusta eikä hän ole päättänyt tutkimuksen suorittamisesta. Tällöin hän ei myöskään voi vastata löydöksen tulkinnasta.
- Julkisen terveydenhuollon seulontamalli
Julkisen terveydenhuollon sikiöseulontaultraäänet tehdään Suomessa koulutetun kätilön toimesta rajatussa tehtävässä. Poikkeava löydös ohjautuu aina erikoislääkärin arvioon. Malli on turvallinen, koska vastuu on jaettu ja jatkopolku on valmis.
Tämä malli ei tee seulontajärjestelmän ulkopuolella toteutettavasta ultraäänitoiminnasta lain mukaista ilman yksikössä toimivaa laillistettua lääkäriä, jolla on asianmukainen ultraäänen osaaminen. Seulontakoulutus koskee ainoastaan tiettyjä raskaudenaikaisia tutkimuksia, eikä se siten tuo itsenäistä diagnostista toimivaltaa koko raskauden ajalle, eikä se korvaa yksikössä vaadittavaa lääkäriä.
- Säteilyturva ja tutkimuksen indikaatio
Kansainväliset asiantuntijatahot, muun muassa World Federation for Ultrasound in Medicine and Biology (WFUMB), International Society of Ultrasound in Obstetrics and Gynecology (ISUOG) ja European Federation of Societies for Ultrasound in Medicine and Biology (EFSUMB), eivät suosittele sikiön ultraäänitutkimusta pelkästään viihde- tai vuorovaikutustarkoituksessa. Säteilyturvakeskus on katsonut, että ilman lääketieteellistä indikaatiota tehtävät raskausajan ultraäänitutkimukset ovat säteilyturvallisuuden näkökulmasta paheksuttavia. Sikiön altistaminen ultraäänelle tulee rajata tilanteisiin, joissa tutkimukselle on lääketieteellinen peruste.
5. Suomen Gynekologiyhdistyksen suositukset
- Diagnostiikka kuuluu lääkärille. Raskaudenaikaisen ultraäänitutkimuksen tulkinta, taudinmääritys ja hoitoa koskevat päätökset kuuluvat ultraäänikoulutuksen saaneelle laillistetulle lääkärille.
- Yksikössä on oltava lääkäri. Diagnostista raskausultraääntä tarjoavassa yksikössä on oltava ultraäänikoulutuksen saanut laillistettu lääkäri, joka vastaa tutkimuksesta ja sen tulkinnasta. Toiminta ilman ko. lääkäriä ei täytä ammattihenkilölain 22 §:n vaatimuksia.
- Lähete erikoissairaanhoitoon on lääkärin tekemä. Yksityisestä ultraäänitutkimuksesta erikoissairaanhoitoon tehtävä lähete kuuluu lääkärille. Lähetteen tekeminen edellyttää, että ultraäänikoulutuksen saanut lääkäri on tutkimustulosten perusteella arvioinut diagnoosin sekä hoidon ja/tai jatkotutkimusten tarpeen. Hoitaja ei voi tehdä lähetettä. Hyvinvointialueilla tulee noudattaa yhtenäistä käytäntöä lähetteiden laatimisessa.
- Tutkimukselle on oltava lääketieteellinen indikaatio. Raskaudenaikaista ultraäänitutkimusta ei tule tehdä ilman lääketieteellistä perustetta.
- Valvontaa noudatetaan yhdenmukaisesti. Lupa- ja valvontaviraston ohjausta tulee noudattaa kaikkialla samoin perustein.
Potilasturvallisuus edellyttää, että kukin ammattilainen toimii koulutuksensa ja oikeuksiensa rajoissa ja että tutkimuksen luonne, vastuu ja jatkopolku ovat potilaalle selviä.
Helsingissä elokuussa 2026
Suomen Gynekologiyhdistyksen hallitus
Keskeiset viitteet
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, 22 §.
Lupa- ja valvontavirasto: linjaus, että kätilö ei saa tehdä diagnostiikkaa; asiakas on ohjattava lääkärin arvioon.
Säteilyturvakeskus (STUK). Selvitys ultraäänialtistumisen rajoittamisesta, 2017.
WFUMB Recommendations on Non-medical Use of Ultrasound.
EFSUMB Recommendations on Non-medical Use of Imaging Ultrasound, 2022.
ISUOG Practice Guidelines (updated): performance of the 11–14-week ultrasound scan. Ultrasound Obstet Gynecol 2023; 61: 127–143.
